Haastattelu

16.7, Juuso Siiskosen lauantai

19.07.2016 19:01:33

Indiansin edustusjoukkue matkasi viime lauantaina Hämeenlinnaan pelaamaan. Muun joukkueen mukana matkaan lähti myös puolustuksen linjamies Juuso Siiskonen. Kello 11 alkanut matka sisälsi varmasti tapahtumia, joita Siiskonen tai muukaan joukkue ei osannut odottaa. Välillä tilanne näytti ikävältä ja huonolta, mutta lopulta kaikki kääntyi onneksi ja iloksi.

Siiskosen osalta tapahtumat alkoivat Huskies-ottelun toisella puoliajalla, kun mies loukkasi selkänsä niin pahasti ettei kävely meinannut luonnistua.

”Makailin kentän laidalla kivuissa ja mietin, että pitääkö tästä lähteä ambulanssikyydillä niin kuin kentällä ollut lääkintähenkilökunta hieman uhkaili”, mies kertaa loukkaantumistaan.

Samaan aikana kotona Kotkassa alkoi tapahtua. Siiskosen vaimo odotti parin ensimmäistä lasta ja hän oli juuri lähdössä sairaalaan.

”Kivut unohtuivat hyvin nopeasti, kun isäukko tuli ilmoittamaan, että rouva on lähtökuopissa. Sen jälkeen könkkäsin pukuhuoneeseen, jotta pääsisin lähtemään vaimon tueksi.”

Yllätykset eivät kuitenkaan loppuneet tähän. Suomen antidopingtoimikunta oli päättänyt testata molemmilta joukkueilta pari pelaajaa kiellettyjen aineiden varalta. Epäonnekseen Siiskonen sai todeta, että arpa oli osunut hänen kohdalleen.

”Kopissa odotteli kaveri, joka kysyi nimen ja totesi että olisi testi tehtävänä. Yritin hienostuneesti kysyä että jos ei nyt tehtäisi sitä, mutta ei auttanut. Kopissa en pystynyt kunnolla edes istumaan ja mielessä pyöri vain ajatus ”mitä jos en ehdi Kotkaan ajoissa”. Join paljon vettä, jotta jotain tapahtuisi, mutta vasta sen jälkeen kerrottiin, ettei näyte saa olla liian väritön. Siinä vaiheessa alkoi kasvaa uudelleen kupla otsaan.”

”Yritin testin aikana herätellä hätää ja kuuntelin, kun jätkät kävi suihkussa. Jos veden lorina olisi vaikka auttanut. Reilu tunnin siellä istuin ja lopulta pääsin pois. Sen jälkeen vanhempien autoon makuuasentoon kovaa kohti Kotkaa. Tuli siinä samalla todistettua, että Hämeenlinnasta Kotkaan voi ajaa tarpeen vaatiessa alle kahdessa tunnissa.”

Vastoinkäymisistä huolimatta Siiskonen ehti hyvissä ajoin Kotkaan:

”Loppujen lopuksi kerkesin hyvin mukaan ja sain vielä rouvan vierestä sängyn, kun istuminen ei edelleenkään onnistunut kunnolla. Ne fiilikset kun näin tytön ensimmäisen kerran oli aivan upeat. Kaikki kivut, väsymys ja nälkä hävisivät kerralla, kun tyttö ensimmäisen kerran inahti, ehkä jopa yhden miehekkään kyyneleen päästin!”, onnellinen isä kertasi tuntemuksiaan perheen esikoisen synnyttyä.

Lauantai 16.7 varmasti jää Juuson mieleen yhtenä vaihderikkaimpana päivänä hänen elämässään. Tarina sai kuitenkin ansaitsemansa lopetuksen ja koko inkkariheimo onnittelee Juusoa ja tämän vaimoa terveen tyttövauvan johdosta.