Etsimme joukkoomme kontaktia pelkäämättömiä pelaajia! Laji sopii monentyylisille naisille, sekä nopeille että voimakkaille. Tule rohkeasti kokeilemaan!
Mukaan pelaamaan? Ota yhteyttä: Elina Nyyssönen 050 5485 538
Rauman turnaus 16.5.2009
Ensimmäisenä Inkkarilaumaa vastaan asettui emäntäjoukkue SCS. Ottelu alkoi hieman ”hätäisissä” tunnelmissa, sillä Kouvolasta tuleva porukka saapui paikalle vasta puoli tuntia ennen pelin alkua. Tyynellä viileydellä Coach Miettinen odotti, että leidit saivat kamat ja teipit kohalleen, muutaman kierroksen hölkkää ja kriittisimmät venytykset tehtyä... ja ei kun käymään pelejä läpi! Niinhän se menee, että lahjattomat treenaa. Pelin alku osoitti kuitenkin, että olisi ollut tarvetta hivenen paremmalle valmistautumiselle.
Erittäin hermostunutta peliä inkkarilaumalta. Coach M. sekoitti vastustajan pakkaa laittamalla pelinrakentajan tontille vuorottelemaan Tanjan ja Hannan. Ensimmäinen puolustusvuoro toi tullessaan jäätävänkylmän sadekuuron inkkarileiriin. Luottoliputtaja, vastustajan hyökkäyksen kauhu Maukka taittoi polvensa ja peliin tuli pitkänomainen tauko tutustuessamme paikallisiin ensihoitajiin.
Ruumiit pois kentältä ja peli jatkuu. Inkkarit hyökkää ja Ellu 3 koppaa pallon ilmiömäisesti ja pienen sähellyksen jälkeen juoksee koko kentän halki maaliin. Maalin jälkeinen vaihto on tärkein, vai miten se J. Tamminen tapasikaan sanoa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että keskittyminen oli vielä tuuletuksissa ja SCS teki maalin ja kohta toisen. Ilmeet alkoivat olla jo alakuloiset kunnes loistoheitto tavoitti Ellu 1:n. E1 näytti, etteivät talven juoksutreenit ole menneet hukkaan ja kirmasi puolesta kentästä maaliin.
Tasaisessa tilanteessa peli jatkui ja lopulta päättyikin niin. Pisteet jakoon ja naama neutraalilla ilmeellä kohti seuraavaa taistoa.
Vuorossa olikin päivän virallinen muuri. GS Demons on ollut tähän mennessä aivan ylivertainen vastus inkkarilaumalle (ja sellaisena pysyykin vielä jokusen tovin). Peli alkoi totuttuun tapaan meidän hyökkäyksellä ja suureksi yllätykseksi päästiin jopa eteenpäin. Yleensä uudet yrityksetkin ovat olleet kiven alla ja nyt ekalla hyökkäysdraivilla päästiin noin 5 jaardin päähän maalista. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.
Eikä aikaakaan kun omissa soi. GS:n taiturimainen heittopeli tuntuu olevan mahdoton pysäytettävä vaikka kuinka yritetään, aina joku tuntuu olevan vapaana. GS vei ja inkkarit vikisi kun pässi narussa. Mutta mutta paistaa se päivä joskus risukasaankin ja poikkeus vahvistaa säännön. Saatiin (taas) kerran uudet yritykset, jota voitaneen jo pitää saavutuksena.
Coach M kaikessa kylmäpäisyydessään sai vallan mainion idean... Käsky kuului ”Reverse vasen fake”. Huh huh ajatteli hän joka pääsi juoksemaan puolustusta puhki. Pallo Ellu 2:lle ja loistava feikki rissun kanssa ja puolustus oli kertaheitolla pelattu kebabkioskille!!!! Mikä fiilis nähdä täysin vapaa baana ja ei muuta kun kohden G merkkiä. Kas kummaa maalialueella huomasin omistavani vielä molemmat liput. Voiko tämä olla totta?? Tehtiinkö me juuri maali GS:ää vastaan. Tuomarin kädet sojottavat pään yläpuolella maalin merkiksi. Kyllä vain, MAALI! Koko joukkueen valtavat tuuletukset. Hieman hillitymminkin olisi voinut juhlia, mutta se oli koko joukkueelle niin iso saavutus, että jos tämän kerran.
Lisäpisteen onnisuminen oli niin hilkulla, mutta ei makeaa mahan täydeltä. Omissa soi vielä kerran tai pari, kuka noita enää muistaa. First time in history GS 47 - Indians 6 (=jotain muuta kun nolla).
Kolmannessa pelissä vastaan tuli jo Turun kamaralla kertaalleen päihitetty Trojans. Peli alkoi intiaanilauman haluamalla tavalla. Pelinrakentajan keskikentälle heittämä pallo löysi kuin ihmeen kaupalla sinne eksyneen Ellu 2:n. Kahden turkulaisen välistä loistokoppi ja ei muuta kun pinkomaan kohti maalia ja kunnon tuuletukset päälle.
Jonkin ajan kuluttua turkulaiset tulivat rinnalle, mutta nyt punanahkojen hermokontrolli piti ja vastustajaa ei laskettu ohi. Puolustus näytti todella kyntensä tiukoissa paikoissa. Liputtajia alkoi löytyä laajemalta rintamalta, mikä helpotti luottoliputtajan tonttia. Taas tuli hivenen kylmää vettä niskaan tai pitäisi kai sanoa kyynerpäätä suuhun ja sairaslistalle jatketta. Ellu 2 makaa kentän pinnassa ja huulesta tulee verta kuin vampyyrien vappubileissä.
Ei muuta kun invalidiosastolle, jäitä naamaan ja toivomaan, että verenvuoto tyrehtyisi. No ei sota yhtä miestä kaipaa. Tämän jälkeen inkkarit meni menojaan ja maalinteossa onnistuivat ensin Ellu 1 ja sen jälkeen Tanja, joka yllättyi kentän kapeudesta, sekä taas kerran Ellu 1. Lisäpisteitäkin napsahteli tälläkertaa useampi.
Ellu 3:n nappasi kaksi hienoa koppia maalialueella. Päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin Bikin nappaama lisäpiste. Koppi oli kuin kopio eräästä patsaasta joka sijaitsee Liberty Islandin saarella New Yorkiin johtavan laivaväylän varrella, tälä tarkoitetaan kansanomaisesti vapaudenpatsasta. Kunpa se vain olisi tallentunut kameralle niin olisi jälkipolvilla muisteltavaa.
Pelin aikana saimme Maukan takaisin sairaalasta, valitettavasti kentälle ei taida hetkeen olla asiaa. Summa summarum. Koko joukkueelta varsin pirteä esitys. Kouvolan turnauksen konttaaminen oli taaksejäänyttä ja koko porukalla uusi tekemisen meininki. Jos päästään samanlaiseen tai himppasen parempaan tulokseen finaaliviikonloppuna, niin voidaan olla todella tyytyväisiä.
Ja jotta suurta yleisöä ei jää hämäämään joukkueen sisäinen koodinimittely kaikille Elluille paljastetaan numeroiden takaa löytyvät sukunimet. 1= Nyyssönen, 2= Seppälä ja 3=Kero. Kun 3/5 hyökkäyksestä on Elluja on pakko koittaa kehittää jotain taiteilijanimiä. -Ellu2-
Indiansin naisjoukkue alkutaipaleella:
Tammi-helmikuun vaihteessa 2006 kymmenisen uskaliasta nuorta naista saapuivat Sami Hyypiä-areenalle ensimmäisiin amerikkalaisen jalkapallon treeneihin. Joillakin kokelailla oli jo entuudestaan aikaisempaa tuntumaa ”siannahkakuulaan” esimerkiksi aikaisempien lippupalloharrastusten myötä. Toiset eivät koskaan olleet edes koskeneet kyseiseen pelivälineeseen ja ainoa tietämys kyseisestä lajista oli lähinnä se, että isot miehet murjovat toisiaan kentällä yrittäen saada puikulapallon kohti kentän päätyä.
Talvella harjoitukset olivat kerran viikossa Hyypiä-areenan tekonurmella. Varsinaiset pelivarusteet naisjoukkue sai noin reilun kuukauden kuluttua ensimmäisistä treeneistä. Varusteiden pukeminen päälle ensikertaa kävi täysin alkuverryttelystä, sillä jokaiselle tytölle taisi tulla ainakin tuskan hiki änkeytyessään pelihousuihin ja hartiasuojiin. Ihmettelyä ja jonkin verran myös epämääräistä kikattelua taisi aiheuttaa rintavarustuksen sovittelu harttareiden alle.
Alkuvaiheessa tuntumaa pelivälineeseen haettiin muun muassa juoksemalla heittokuvioita ja harjoittelemalla pallon oikeaa kiinniottoa. Myös ”kolmipistestänssi” kuului ensimmäisiin opeteltaviin asioihin. Pian sen jälkeen kun hartaasti odotetut varusteet saapuivat laivalla suomeen ja saimme varusteet niskaamme, alkoivat myös taklausharjoitukset. Aluksi osaa naisista tuntui hieman hirvittävän toisten taklaaminen, mutta pian koko joukko rymisteli niin että harttarit ja kypärät vaan kolisivat. Alussa (ja vieläkin) koko naispoppoo opetteli kaikkien eri pelipaikkojen erityissaloja, mutta nyttemmin muutaman erikoisvahvuudet on jo havaittu ja muutamat pysyvät pelipaikat jaettu. Joukkueen koon vuoksi pelaajia on tarvittaessa pystyttävä peluuttamaan myös useammissa pelipaikoissa, joten aika näyttää, kenellä on eritysvahvuutensa missäkin pelipaikassa.
Jenkkipallon saloja olemme harjoitelleet muun muassa käymällä keskenämme läpi eri pelikuvioita, niin hyökkäystä kuin puolustusta. Ensi tuntumaa varsinaiseen pelaamiseen naisjoukkue on saanut muutamassa harjoituspelissä, joissa vastassa ovat olleet Indiansien D-juniorit. Koska maaleja ei laskettu, pelit päättyivät tasan. Ensimmäisessä harjoituspelissä kaikille naisille tuli selväksi se, että pelatessa ei pahemmin voi sääliä ketään, joka tulee vastaan pallo kainalossa. Totta, nuoriahan pojat ovat ja nopeita, mutta kooltaan ihan sopivia vasta pelaajauransa aloittaneille naisille. Eikös se niin ole, että tekemällä oppii… ja sääli on sairautta.
Toukokuun viimeisellä viikolla naisjoukkueen pääluku oli 16. Tähän mennessä vain yksi tyttö on joutunut lopettamaan treenaamisen lääkärin antaman kiellon vuoksi. Muutamalla on ollut muun muassa vääntyneitä ja turvonneita polvia sekä nilkkoja ja erilaisia selkäkipuja, jotka ovat lyhytaikaisesti rajoittaneet harjoittelua. Ulkopuolisen silmissä hämmennystä ja ihmetystä ovat aiheuttaneet pelaajien enemmän ja vähemmän mustelmaiset sääret ja käsivarret, mutta onneksi elämme 2000-luvulla ja naisilla ei ole hamepakkoa. Hieman tässä toisinaan mietityttää, että miten kesähelteellä pukeutuu terassille tai kesäjuhliin…
Ja eipä sitten muuta kun että, Yy Kaa Koo, INDIANS!
Seuraavat ottelut
C17 Indians vs Crocodiles
E13/D15
Elokuu Treenit
vko 35
Ma klo 16:00 lehtomäki: E13/D15
Ti klo 17:00 Sippola: E13 Ti klo 20:00 Lehtomäki: C17/B19 Lippupallo Naiset/Juniorit
To klo 16:00 lehtomäki: E13/D15 To klo 18:30 C17/B19 Lehtomäki
Pe klo 17:00 Sippola: E13 Pe klo 18:30 Lehtomäki: Lippupallo Naiset/Juniorit
